Suvaitsevaisuus

Jos joku avarakatseinen kannattaa alkoholin liiallista vapauttamista huolimatta siitä koituvista miljardien eurojen haitoista yhteiskunnalle sekä perheiden hajoamisista viinan takia, minusta se on varsin surkeata vapautta - kurjuutta kurjuuden päälle. Minusta pitäisi ohjata ihmisten alkoholin käyttöä liallisesta käytöstä kohtuukäytön suuntaan esim. ehdottamallani sähköisellä viinakortilla. Jos ehdotukseni lukee tarkkaan, tuskin voi mitään ahdasmielisyyttä siitä löytää.

Onko kovin suvaitsevaista vaatia esim. suvivirren poistoa koulusta ja kaikenlaisen kristillisyyden poistamista suomalaisesta yhteiskunnasta? Maallistunut yhteiskunta tuntuu olevan kovin ahdasmielinen kristinuskon suhteen, se on kuin punainen vaate mikä pitää saada pois. Ehkä joskus ateistit huomaavat, että tässä prosessissa heiltä meni lapsi pesuveden mukana.

Ihmisoikeudet

Jos kristillisdemokraatteja moititaan rajoittuneiksi, niin miksi ei voisi yhtä lailla kyseenalaistaa esim. naisjärjestöjen toimintaa seuraavasti: Missä ovat suurprotestit Gazassa ja muissa maissa ahdingossa elävien kristittyjen naisten tueksi? Eikö kristityllä sisarella ole samanlaista arvoa, että kehittyneiden maiden naiset lähtisivät kadulle pitämään ääntä asiasta? Vai eikö asiasta uskalleta nostaa meteliä?

Lapsen ihmisoikeudet

Yksi suuri epäkohta yhteiskunnassa on äidin kohdussa kehittyvän pienen lapsen ihmisoikeudet. Alkiolla on todella varhaisessa vaiheessa kaikki mitä hän kehittyäkseen ihmisenä tarvitsee, silti hänet voidaan nykylainsäädännön mukaan raa'asti repiä irti kohdusta, palasina tai yhtenä kappaleena. Se jos mikä on minusta raakaa ja kivuliasta touhua. Alkio ei vaan pysty kertomaan kokemuksistaan.

Jos joku ei pysty tai halua pitää lasta, niin Suomessa on monia lapsettomia perheitä, jotka joutuvat adoptoimaan jopa Kiinasta asti. He varmasti olisivat onnellisia saadessaan adoptoida lapsen omasta maastaan. Ja onhan tapauksia, että odottava äiti onkin lapsen liikkeet tuntiessaan alkanut haluta pitää lapsen.

Sanotaan, että Suomen työmarkkinoilla puuttuu vuoteen 2030 mennessä 393000 ihmistä. Vuoden 1970 aborttilainsäädännön muuttamisen jälkeen on jäänyt syntymättä noin 10000 suomalaista vuodessa (vuosina 1970-1973 luku oli noin 15000). Nyt sitten muka pitäisi ulkomailta tuoda saman verran väkeä töihin.

Artikkeleissa on mainittu, että laittomia abortteja tehtiin vuodessa enemmän kuin mitä nämä lailliset ovat olleet. Ehkä näin on ollutkin, mutta se ei silti mielestäni tee abortista yhtään kivuttomampaa alkiolle tai lapsen ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävämpää.

Mitä sitten tulisi tehdä?

Minusta valtion pitäisi tarjota enemmän tukea odottavalle äidille sekä toivottavasti mukana olevalle isälle, ettei huoli ja epävarmuus tulevasta johtaisi sellaiseen päätökseen, jota myöhemmin sitten harmittelee tai mikä alkaa kalvaa sisimmässään. Esim. ensimmäisen vuoden ajan nuoren perheen pitäisi saada kodin- ja lapsen hoitotukea riittävästi, jotta pääsisi alkuun lapsen hoidossa ja tulisi kokemusta sekä varmuutta. En vastusta äidin terveydellisistä syistä tai esim. raiskaustapauksesta johtuvaa raskauden keskeytystä.

Hoitohenkilökunnan velvollisuus raskaudenkeskeytyksessä

Minusta hoitohenkilökunnalla tulee olla vapaus olla osallistumatta raskaudenkeskeytykseen kuten lähes kaikissa Länsi-Euroopan maissa on. Usein Suomessa mennään innolla muiden maiden perässä kaikenlaisissa asioissa, mutta tällaisessa tärkeässä asiassa ei sitten mennäkään. Epäloogista, sanoisin. Vastaväitteenä kuulee usein, ettei työtehtäviä voi valikoida ja jos ei pysty, niin hakeutuu muille aloille. Minusta on väärin heitellä tuollaisia kommentteja. Tämä on sen kokoluokan asia, että pitää olla valinnanvara. Sitä paitsi, hoitoala on monelle kutsumusammatti, joten ei saa velvoittaa avustamaan elämän päättämisessä. Lisäksi, hoitoala on niitä harvoja, millä ylipäätään on työllistymisen mahdollisuuksia.