Pankkijärjestelmästä

Rahan luonti ja lainoitus

Kansanedustajaehdokkaille tuli kysymys millainen käsitys heillä on rahan luontimekanismista sekä ehdokkaan halukkuudesta muuttaa asiaintilaa. Laitan vastaukseni tähän nettisivulle niin useampi voi lukea sen.

Olen valmistunut kauppatieteiden kandidaatiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta ja opintojen aikana tuli opiskelua mm. makro- ja mikroekonomiaa, rahoitusta, rahamarkkinoita, pääoman suunnittelua, joten rahamarkkinoiden toiminnasta pitäisi olla ihan hyvä käsitys.

Rahan luonti tai rahan keruu markkinoilta ovat keskuspankkien keinoja ohjata taloutta, säädellä ulkona olevan rahan määrää (M1, M2 jne.) tai elvyttää kuten Federal Reserve on Yhdysvalloissa tehnyt jo usean vuoden ajan.

Pankkien antama laina tulee pankkien taseesta, eikä pankki itse voi tuosta vaan luoda rahaa, vaan lainaa rahaa keskuspankilta tai toiselta pankilta mikäli on tarvetta. Perinteinen lainoitustoiminta on yksi tapa rahoittaa projekteja tai asunnon hankintaa, koska todella harvalla on varaa ostaa asumiskelpoista asuntoa käteisellä. Vaikka länsimaisessa järjestelmässä raha kulkee rahan luokse, niin hyötyy siitä myös esim. asuntolainan ottaja, koska hänelle kertyy omaisuutta lainanlyhennyksien myötä, kun taas vuokralla olevalle ei jää mitään. Maailmassa on ollut ja on useammankinlaista talousjärjestelmää esim. kommunistinen ja islamilainen pankkijärjestelmä.

Perinteistä pankkitoimintaa haastaa esim. Hypoteekkiyhdistys. Tällaisia sekä pieniä paikallisia "rahoituksellisia säästöpossuja" voisi olla enempi. Toki pienen yksikön riskin kantokyky on heikompi, joten kilpailullisesti iso pankki voi olla vahvempi tekijä ja pystyy paremmin kantamaan pankkien valvonnasta koituvat kulut, mutta isommat rakenteet vaativat myös enemmän jatkuvaa tuottoa. Etenkin pörssiomisteisen pankin pitää tuottaa osinkoa osakkeenomistajille, joten paikallisella pienellä lainoittajalla olisi siinä mielessä parempi asema.

Ongelmallista asuntolainoituksessa on se, että perheen tulot ja tarpeet eivät kohtaa. Nuoren perheen kasvaessa tilan tarve lisääntyy, mutta tulot eivät vielä ole karttuneet työkokemuksen myötä. Kun sitten viimein tulotalo on noussut työkokemuksen ja työvuosien myötä, niin jälkikasvu alkaakin muuttaa opiskeluasuntoihin ja pois kotoa ylipäätään. Sitten onkin tilaa turhankin paljon, mutta yleensä siinä vaiheessa on varaa maksaakin tilasta.

Pankkijärjestelmän ongelmia

Pankkijärjestelmässä pidän ongelmallisena pankkien pyörittämää johdannaismarkkinakauppaa. Siinä luodaan hirmuisia summia virtuaalista rahaa, joka on esim. pumpannut Yhdysvaltain talouteen valtavat summat. Esim. joku indeksiä seuraava johdannainen on minusta aika höttöä tavaraa sijoitusmielessä, mutta tällaisiakin pankit ovat myyneet. Maailman rahamarkkinoista pörssiosakkeiden osuus on häviävän pieni johdannaisten rinnalla. Mikäli minä voisin päättää maailmantaloudesta, niin laittaisin johdannaiset tiukan valvonnan alle.

Toinen ongelma mielestäni on luottoluokituslaitosten valta vaikuttaa kansakuntien talouteen parilla kirjaimella tai viivalla. Parasta olisi, ettei valtio tarvitsisi mitään ulkopuolista rahoitusta, mutta sellaisia maita on vähän.

Kaiken kaikkiaan, nykyinen rahajärjestelmä on siinä mielessä huono, että rengistä on tullut isäntä ja tämä pitäisi korjata asennemuutoksella. Kaikki ei voi kasvaa loputtomasti, joten pitäisi hyväksyä sellainen toimiva perustilanne, jolla asiat saadaan hoidettua. Ostovoimaa syövä inflaatio olisi vielä kuitenkin ratkaistava. Valtion tulisi enemmän lainata kansalaisiltaan ja maksaa heille korkoa kansainvälisten rahoittajien sijaan. Jotkut ovat esittäneet, että valtio voisi lainata eläkerahastoilta. En ota siihen enempää kantaa, totean vain, että siinä ainakin raha kiertäisi maan sisällä. Sen pitäisi olla hyvin mietitty ja harkittu menetelmä. Eläkejärjestelmän kestävyyttä ja uskottavuutta ei saa vaarantaa millään pikavipeillä valtiolle.