Kirjallisuus

En juuri koskaan innostunut peruskoulun tai lukion ainekirjoituksista, joissa piti annetuista aiheista annetussa ajassa kirjoittaa aine. Lähinnä pakkopullaa. Täysin eri asia on kirjoittaa aiheesta, joka inspiroi ja suorastaan puskee ulos kehosta.

Ensimmäiset pari sivua on helppoa kirjoittaa. Homma muuttuu huomattavasti kimurantimmaksi, kun sivumäärä alkaa kivuta yli kahden tai kolmen sadan jne. Että koko höskä pysyy koossa ja tarina kulku oikeassa järjestyksessä. Lopulta siinä selaa yhtä yli 400 sivun mittaista tiedostoa ja pyörittelee tarinaa päässään. Mutta antoisaa ja mukaansa tempaavaa se on :)

Suosittelen kokeilemaan kirjoittamista - siinä löytää itsestäänkin uusia puolia ja ulottuvuuksia. Ja maailmaanhan mahtuu tarinoita, oli ne sitten muistelmia, matkakertomuksia tai omia kertomuksia.

Joskus tarinan kertomisesta voisi saada palkkaakin. Olin 1990-luvun alussa Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana ja eräs sveitsiläinen vaihto-oppilaskollegani oli oman high schoolinsa draamakerhon näytelmässä mukana. Näytelmän ohjaaja oli egyptiläinen mies, joka oli palkattu Harvardin yliopistoon kertomaan tarinoita. Ei hullumpi työpaikka.

Olen suuri historiallisten kertomusten ystävä. Ja muunlaisiakin tarinoita luen, mutta runot eivät ole minun juttuni. Eino Leinon runoista tosin pidin, tiedä vaikka niiden myötä oppisi jotakin runoistakin...

Toinen suuri mielenkiintoni aihe kirjallisuudessa on tieteiskirjallisuus, eritoten aikamatkailu.

Esittelen Kirjallisuus-osan aliotsakkeina Operaatio Napoleon - Waterloosta Washingtoniin -kirjaa ja sen kirjoitusprosessia. Muille kirjaprojekteille tulee myös vastaavat sivut, joita päivitän sen mukaan kun kerrottavaa on.