Kuka on Jan-Henrik Merihonka?

Ilmestyin tähän maailmaan Jämsän sairaalassa 1970-luvun alussa. Asuimme muutaman vuoden Kihniössä, mistä muutimme Jämsänkoskelle 1980-luvun puolivälissä. Kirjoitin ylioppilaaksi Jämsänkosken lukiosta, jonka jälkeen suoritin Helsingin Kauppakorkeakoulun BBA-ohjelman (Bachelor of Business Administration) vuonna 1997.

Tätä nykyä olen 49-vuotias naimisissa oleva perheenisä Jämsänkoskelta.

Merihonka-nimen taustaa.

Yhdysvallat

Vietin vuoden vaihto-oppilaana Attleborossa, Massachusettsin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Sittemmin kuljin muutaman vuoden ajan Suomen ja Yhdysvaltojen väliä, tehden töitä Massachusettsissa ja opiskellen yhden kauden Indianan Yliopiston Bloomingtonin kampuksella. Perhemajoituksien myötä näin tavallisen perheen arkea. Indianassa ollessani elämä oli erilaista kuin perusturistilla. Piti selvitellä virheitä puhelin- ja sähkölaskuissa sekä maksaa talouden peruslaskuja lähettelemällä shekkejä sinne tänne. Kokemus sekin.

Vaikuttava paikka oli Indianan osavaltiossa sijaitseva Kenraali Lew Wallacen kodissa majaileva Ben-Hur -museo. Kuin Mika Waltarinkin kanssa, nostan hattua ihmisille, jotka luovat sellaisia teoksia aikakautena, jona tiedon saanti paljon kovemman työn takana kuin nykynettiaikana.

Baseball-otteluja kävimme katsomassa usein, mutta amerikkalaista jalkapalloa en ymmärrä vieläkään. Jätän sen siis niille, jotka siitä pitävät.

Kaiken kaikkiaan pidin valtavasti amerikkalaisen yhteiskunnan dynaamisuudesta ja etenkin siitä, että toisen menestymisestä ei olla ensimmäisenä kateellisia, vaan se hyväksytään ja jopa iloitaan siitä. Lisäksi, jos jonkun yritys tekee konkurssin, niin se leima ei ole otsassa lopun ikää, vaan varsinkin Kalifornian Piilaaksossa se lähinnä tarkoittaa, että kaveri on ainakin yrittänyt ja ollut toimelias. Rapatessa roiskuu ja uutta firmaa pystyyn. Amerikkalaiset lapset saavat hirmuisen annoksen kannustusta ja tunnustusta kasvaessaan. Onko se sitten ihme, että heistä kasvaa itsetunnoltaan vahvoja, jotka eivät pienestä lysähdä kasaan? Jotain tällaista kaipaan Suomeenkin. Pois kyräily, pahanilkisyys ja kateus, niiden tilalle aitoa, hyväntahtoista elämää isolla E:llä.

Venäjä

Suomessa jatkoin venäjän kielen opiskelua ja sain työharjoittelupaikan KERAlta, nykyiseltä FINNVERAlta, idänkaupan konkarin, nyt jo edesmenneen Hannu Linnainmaan assistenttina Pietarissa. Toimistolla käytiin monet venäjänkieliset neuvottelut ja sen lisäksi hoidin KERAn asioita kaupungilla. Venäjän kieli karttui iltaisin kun vuokraemäntämummon kanssa istuttiin keittiön pöydän ja teekupin äärellä. Opin hänen kertomuksistaan ja sukulaisiaan tavatessani monia Venäjään ja venäläisyyteen liittyviä asioita. Kiertelin paikallisten kanssa pitkin Pietaria, Leningradin aluetta sekä Karjalan Tasavaltaa ja aloin tottua kuoppaisiin teihin, koliseviin kauppojen oviin kuin myös valtaviin vesilätäkköihin katuviemärien jäätyessä. Vaikka en ole yhtä paljon Venäjällä kokenut kuin Ville Haapasalo, niin ihan itselleni riittävästi kuitenkin. En ole ikinä käynyt yhtä paljon oopperassa ja baletissa kuin Pietarissa ollessani. Kun ruplakriisi koetteli maata 1990-luvun lopulla, työnäkymät näyttivät niin heikoilta, että lähdin takaisin Suomeen.

Kotisivuni Muita tekstejä-osiossa on Käkisalmen reissu-teksti niille, joita matkakertomukset kiinnostavat.

Terveysteknologian pariin

Sain paikan Instrumentarium Imagingilta mammografialaitteiden teknisenä kirjoittajana. Olin mukana käyttökoulutuksissa, messuilla ja myös loppuasiakkaiden luona kummallakin puolen Atlanttia. Opin lukemaan röntgenkuvia rinnasta ja muutenkin tuntemaan miten terveysteknologia-ala toimii. Suuri muutos tapahtui kun GE osti Instrumentariumin ja meistä tuli osa GE Healthcarea. Tuotekehitys ympäri maailmaa olevien työtoverien kanssa opetti millaista globaali projektityö on. Sittemmin olen ollut Innokas Medicalilla teknisenä kirjoittajana potilasvalvontamonitorin kehitysprojektissa. Tällä hetkellä on menossa 23. vuosi terveysteknologian alalla.

Historia

Historia on aina ollut lähellä sydäntäni ja muutama vuosi sitten innostuin kirjoittamaan vaihtoehtohistoriallisen kertomuksen Napoleonin matkasta Yhdysvaltoihin (Operaatio Napoleon - Waterloosta Washingtoniin, kustantaja Minerva Oy). Tähän on tulossa jatkoa 2021 syksyllä tai keväällä 2022. Samaan aikaan minulla on työn alla science fiction-kirja, jossa matkataan eri ajoissa. Lisäksi olen koonnut aihioita kahteen jännityskirjaan, jotka odottavat kirjoitusvuoroaan.

Kielitaito

Mielestäni vierailusta eri maissa saa paljon enemmän sisältöä, kun osaa edes välttävästi/auttavasti paikallista kieltä. Äidinkieleni on suomi. Muu kielitaito on vahvimmasta heikoimpaan listattuna seuraava: Amerikan englanti, venäjä, ruotsi, saksa, ranska ja espanja. Luen italiaa ja portugalia. Luin aikoinaan omin päin kaikki Buongiorno Italia-oppikirjat. Kreikasta ja hepreasta olen lukenut peruskurssin. Turkin kielen tyydyttävä taito on tavoitteena lähitulevaisuudessa.

Aloin opiskelemaan venäjän kieltä Jämsänkosken työväenopiston iltakurssilla, taisi olla syksy 1992. Lähtökohta tälle oli se tosiasia, että Venäjä tulee aina olemaan valtavan kokoinen naapurimme. Ei varmaan siis olisi haitaksi osata kieltä, jolla pärjää Viipurista Vladivostokiin asti sekä muissakin maissa lingua francana. Olin 2000-luvun alkupuolella IRR-TV:n mukana kristillisessä mediakonferenssissa Moskovassa, jossa puhujia oli Baltian maista, Slovakiasta, Kazakstanista ja muistakin maista. Tuntui hienolta, miten venäjän kieli toimi ajatusten ja viestien välittäjänä kaikkien konferenssivieraiden kesken.

Toinen mielenkiintoinen kokemus oli Jerusalemissa, missä kuuntelin englanninkielistä puhetta, joka tulkattiin hepreaksi mikrofonin kautta. Lähellä istui ryhmä venäjänkielisiä, joille eräs maassa asuva veli käänsi puheen hepreasta venäjäksi. Kuuntelin häntä ja yllätyin miten vähän sisältö oli muuttunut kahdesta perättäisestä käännöksestä huolimatta. Hyviä kääntäjiä.

Musiikki

Kotoa löytyy 6-kielinen, 12-kielinen ja sähkökitara sekä piano,
viulu ja rummut, joista soitan pianoa ja kitaraa. Kitaraa olen korvakuulolta itse kumpaankin opetellut ja ikäni pimputellut, mutta muutama vuosi sitten hain Jämsän musiikkiopistoon aikuisopiskelijaksi, jotta oppisi lukemaan niitä pikkutiploja viivoilla ja viivojen välissä ...

Unelmana on opetella soittamaan joskus Massenet'n Thaïs Meditation viululla.

Olen pitkän linjan Beatles ja Buddy Holly-fani. Viime aikainen suuri löytö on ollut loistava suomalainen acapella-ryhmä ClubFor5.

Avustustyö

Pääkaupunkiseudulla asuessani olin tiiviisti mukana Venäjälle vietävän humanitaarisen avun viennissä rajan yli. Avustustavara meni suurelta osin Viipurista Burjatiaan, jossa kaupungin sosiaaliviranomaiset sekä seurakunnat jakoivat esim. vaateapua perheille, jotta lapset pääsisivät kovilla pakkasilla kouluun muiden lasten tavoin. Kyydissä meni pyörätuoleja invalideille, suksia koululaisille ja kaikenlaista ihmisiltä saatua lahjoitustavaraa, joka käytiin huolellisesti läpi. Huonokuntoista tavaraa ei viety. Venäjäntaitoisena hoidin matkojen rajamuodollisuudet sekä toimin yleisesti tulkkina. Joskus avustusta jaettiin suoraan paketti- tai henkilöauton perästä pitkin Karjalan kannaksen kyliä Vaalimaan ja Käkisalmen välillä. Isoisäni oli siirtokarjalainen, kotoisin Uudelta Kirkolta, nykyisen Poljanyin alueelta. Ehkä se selittää miksi Karjala koskettaa sydäntä.

Hengellisyys

Ylioppilaskevääseen asti olin aika etäällä hengellisistä arvoista, enkä käynyt edes rippikoulua. Luin eri filosofien teoksia, joissa oli hyviä ajatuksia, mutta iso kantava teema tuntui puuttuvan kaikista. Raamattuakin pidin vielä siinä vaiheessa kirjana muiden joukossa. Sitten sain uudistua ja Raamatun kirjoitukset tulivat lähelle aivan eri lailla kuin sitä ennen. Raamattua ei enää katsonut "jae sieltä jae täältä", lähinnä omien ennakkoajatusten näennäiseksi tukemiseksi, vaan oikeasti oppimisen halusta.

Kun aidosti tutkii jotain asiaa tarkemmin, löytää perusteita Raamatun linjauksille. Nykyinen trendi pyrkii riisumaan kristillisyyttä pois länsimaisista yhteiskunnista, mutta uutisointia ja ajan meininkiä seuratessa tulee väistämättä tuntuma, ettei ole onnellisuus ja turvallisuus tainnut ratkaisevasti lisääntyä maallistumisen myötä. Minä ainakin tunnustaudun konservatiiviksi, joka haluaa säilyttää Suomen kristittynä maana, rukoilla varjelusta ja johdatusta isänmaallemme sekä päättäjillemme.