Operaatio Napoleon - Waterloosta Washingtoniin

6.3.2015 Jan-Henrik Merihonka

HUOMIO! Alla olevan tekstin myötä paljastuu jotakin kirjan tarinasta. Mikäli et halua etukäteen tietää mitään, niin lue ensin kirja ja sitten tämä teksti.

Oikeata historiaa

Napoleon tahtoi jättää Euroopan asiat taakseen ja siirtyä Yhdysvaltoihin tekemään jotakin tieteen parissa. Ranskan länsirannikolla Île d'Aix'n saarella maan laivaston tukikohdassa oli kaksi fregattia valmiina viemään hänet Yhdysvaltoihin, mutta brittien merisaarto esti tämän matkan. Lopulta Napoleon totesi olevansa motissa ja antautui briteille toiveissa, että saisi vaikka jäädä jonnekin päin Britanniaa viettämään hiljaiseloa. No tämä ei prinssihallitsijalle sopinut ja hän lähetti arestiin Napoleonin St. Helenan saarelle, jossa hän sittemmin kuoli vuonna 1821.

Napoleonin eläessä St. Helenan saarella kaksi sotalaivaa kiersi saarta ja entinen keisari itse oli tiukan valvonnan alaisena. Kun hän kuoli vuonna 1821, hänen hautaansa vartioitiin yötä päivää vuoteen 1840 asti, jolloin hänet jäämistönsä kaivettiin ylös ja vietiin takaisin Ranskaan. Napoleon kuljetettiin riemusaatossa Pariisin halki ja haudattiin Invalidikirkon kryptaan.

Kirjan synty

Katsoimme vaimoni kanssa Yves Simoneau'n ohjaaman neliosaisen TV-sarjan vuodelta 2002, jossa Christian Clavier esitti Napoleonia. Mietin ohjelman jälkeen, että mitähän mies olisi Amerikassa tehnyt. Ja että olisi kiva kirjoittaa siitä tarina. Vaimo totesi tähän 'no kirjoita se', tai jotain sen tapaista. Löysin sitten itseni läppärin äärestä kirjoittamassa ensimmäistä kohtausta Pariisissa Waterloon taistelun jälkeen kesällä 1815. En tehnyt minkäänlaista suunnitelmaa ja luonnosta tarinan eri vaiheista. Se oli kuin hyppy kylmään veteen katsoen miten se lähtee, ihan mutulla.

Laajensin alkua palaamalla Waterloon taisteluun ja siitä hetkestä lähtien kuljetaan oikeassa historiallisessa jatkumossa, jonne sijoitin keksimiäni hahmoja. Kun seurasin mitä Napoleon oli Pariisissa tehnyt Waterloon jälkeen, selvisi että hän olikin oikeasti yrittänyt poistua maasta länsirannikon kautta. Kirjoittamani ensiversion tapahtumat olivat jotain täysin muuta (ehkä joskus kerron mitä ensin olin ajatellut). Päätin hylätä kirjoittamani 40 sivua ja seurata Napoleonia Rochefort'iin omien hahmojeni tehdessä kaikenlaisia asioita keisarinsa auttamiseksi.

Jos haluaa kirjoittaa ensimmäisen kirjan, ei ehkä kannata ottaa tällaista historiallista kakkua nieltäväksi kuin mitä minä tein. Oli melkoinen haaste miettiä sen aikaista liikkumista hevosilla, vaunuilla, eri kokoisilla purjelaivoilla. Kuinka paljon milläkin liikkuminen olisi vaatinut aikaa? Mitä ja miten ihmiset söivät silloin? Millanen vaatetus kenelläkin olisi ollut?

Kirjoittaessa piti ratkaista monia pulmia, eikä pienin niistä ollut Napoleonin omanarvontunto. Oikean historian mukaan hänelle oli tarjottu piilopaikkaa tynnyrissä tanskalaisen laivan ruumassa, mutta eihän Napoleon ymmärrettävästi voinut karata maasta moisella tavalla. Samoin hän hylkää myös keksimieni hahmojen esittelemän suunnitelman päästä Amerikkaan. Kun tällainen henkilö vielä matkustaa hovinsa ja jonkinlaisen matkakassan kera, niin alkaa käydä aika vaikeaksi löytää keino, millä viedä Napoleon brittien merisaarron läpi. Ja vielä tavalla, jota ei olisi jo käytetty elokuvissa ja kirjoissa. En halua tarinaa paljastaa, joten totean vain, että hetki, josta lähtee aivan uusi historian polku on siinä kun Napoleon aikoo lähteä Île d'Aix'n saarelle Ranskan laivaston tukikohtaan, jossa fregatit odottavat häntä. Oikeassa historiassa hän meni sinne, mutta ei päässyt edemmäksi ja antautui briteille. Kirjassani merenkäynnin takia Napoleon joutuu palaamaan rantaan ja tästä lähtee tapahtumaketju, joka vie Napoleonin Uuteen Maailmaan.

Kirjoissa toki pitää olla kaikenlaista oheistoimintaa, joten järjestin muun muuassa harhautuksen, joka antaa Napoleonille aikaa päästä kauemmaksi brittilaivastosta. Tuohon maailmanaikaan oli vaikea löytää laiva sen jälkeen kun se katosi näköpiiristä. Esimerkkinä oikeasta historiasta voisi mainita kuinka Britannian kuuluisa amiraali Horatio Nelson kulki pitkin välimerta kyselleen satamista onko ranskalaisten laivastoa näkynyt. Aikanaan hän löysi sen Egyptin edustalta ja upotti monta ranskalaisten laivaan. Huom! Se ei vielä ollut Trafalgarin taistelu, jossa Ranskan haaveet laivastomahdista upposivat Atlantin aaltoihin.

Koska Napoleon ei suostunut nuorten upseerien suunnitelman, hänet piti viedä Yhdysvaltoihin vastoin tahtoaan. Kun hän huomaa mitä on tapahtunut, on jo liian myöhäistä. Yhdysvalloista hän joutuu selkä seinää vasten, eikä voi enää ottaa haluamaansa valtansa ansiosta, vaan hän joutuu ihmisenä muuttumaan perusteellisesti. Halusin laittaa entisen puolen Euroopan hallitsijan ahtaalle ja kokemaan aivan jotain muuta kuin hän olisi kokenut siirtyessään Atlantin toiselle puolelle mahtimiehenä.

Sijoitin Napoleonin saapumaan ja asumaan Bostoniin, koska tämä olisi ollut täysin realistinen vaihtoehto siihen aikaan. Boston oli maailmankaupan 6 tärkeimmän sataman joukossa. Lisäksi olen asunut Massachusettsissä ja tunnen seutua siinä määrin, että oli helppo kuljettaa häntä pitkin osavaltiota. Nantucketin saari oli siihen aikaan maailman valaan pyynnin keskus ja yksi Massachusettsin suurista asutuksista. Saaren kaakkois-puolen karikot toimivat hyvin kirjan tapahtumissa. Niiden lisäksi Nantucketin saaren käyttämiseen on vielä yksi syy: olen sen satamassa syönyt parhaan ikinä Clam Chowder-simpukkakeiton. En voinut olla kehottamatta miehiä keitolle laivaa odotellessa aivan kuten itse siellä käydessäni tein.

Mitä Napoleon olisi voinut alkaa tekemään Amerikassa, siinä tilanteessa kuin hän sinne kirjassa joutuu? Tähän tuli vastaus vahingossa katsoessa televisiota anoppilassa. TV:stä tuli dokumentti säilykepurkeista, joka lähti siitä, että Ranskassa haluttiin löytää keino, jolla armeijan voisi parantaa ruokahuoltoa säilötyllä ruoalla. Asiasta julistettiin kilpailu, jonka voitti kondiittori Appert. Napoleon itse ojensi palkintorahat. Britit muokkasivat Appertin lasipulloratkaisua tekemällä metallitölkkejä. Saumaukset vaan olivat huonoja ja sisältö usein pilaantui. Laitoin Napoleonin puolestaan parantamaan brittien tekemää tölkkiä ja hankkimaan tuotantolaitoksen, jotta hän voisi saada takaisin arvokkuutensa. Tämä olisi ollut täysin mahdollista, sillä Amerikassa taloudella ja maataloudella meni hyvin 1810-luvulla. Lisäksi huhtikuussa 1815 tapahtunut Tambora-vuoren purkaus Indonesiassa puski ilmakehään niin paljon tuhkaa, että vuonna 1816 kesä oli olematon ja Länsi-Euroopassa sekä Yhdysvalloissa oli vakava vilja- ja ruokapula. Napoleonin tölkkiratkaisulle olisi ollut hyvin kysyntää Yhdysvaltain niissä osissa, jossa maataloudelle oli riittävä lämpö. Vuoden 1816 koleus tulee esiin kirjassa.

Jotta Napoleon voisi jäädä maahan ja olla rauhassa briteiltä, hän tarvitsisi yhteyksiä Yhdysvaltain hallintoon. Koska hän ei voinut marssia suoraan presidentin puheille, kirjoitin hänet tutustumaan tutustumaan Yhdysvaltain Senaatin jäseneen Rufus Kingiin, joka oli kotoisin siltä seudulta, minne Napoleonin sijoitin. Rufus Kingistä tulee sittemmin avainhenkilö siihen, että Napoleon saa jäädä Yhdysvaltoihin oikealla nimellään. 

Paikkojen nimistä

Milloin vain mahdollista, pyrin historialliseen tarkkuuteen. Kirjassa esiintyvät kahden sanomalehden nimet ovat oikeasti siihen aikaan ilmestyneitä lehtiä, joita Napoleon olisi voinut ostaa ja lukea. Bostonin lähellä romahti eräs silta ja laskeskelin kirjaa kirjoittaessani, että Napoleon olisi voinut hyvin saapua Bostoniin ennen sitä romahdusta, joten kirjoitin uutisen mukaan kirjaan. Martha's Vineyard -saarella sijatseva nykyinen Vineyard Haven oli Napoleonin aikaa Holmes Hole. Tämä on huomioitu kirjassa.

Yleensä majatalojen nimet ovat omia sepitteitäni. Esimerkiksi Nantucketin saaren nummet ja lampaat ovat kirjoitettu osaksi Moram's Bell majatalon nimeä. Moor - nummi. Ram - pässi. Yhdistin ne sanaksi Moram eli majatalon nimi olisi vaikka Pässinummen kello.

Ihmisten nimistä

Kirjailijan suurta vapautta on luoda tarinaan ihmisiä ja toisaalta kirjoittaa tarpeettomaksi käyneet tai muuten juonen kannalta poistettavat henkilöt pois. Näihin ihmisiin voi sijoittaa niiden ihmisten luonteenpiirteitä tai fyysisiä piirteitä, joita on elämänsä aikana kohdannut. Kirjassani esiintyvä Victor Bonneville on saanut nimensä loistavalta Attleboro High Schoolin historian opettajaltani, joka tapasi usein sanoa oppilailleen "Read Your History". Luonteen piirteet miehelle lainasin eräältä viipurilaiselta pastorilta, jonka kanssa teimme paljon yhteistyötä avustustavaran toimittamiseksi Venäjän Burjatiaan.

Olivier Thibaudet-Gachac'n luonteen piirteet ja etunimen lainasin eräältä ranskalaisen ystäväni ystävältä, joka opiskeluaikoina oli kovaäänisempi kuin opiskelutoverinsa yhteensä. Häissä laulettiin yhdessä erästä Larirette-nimistä laulua, joka yllättäen taustatyötä tehdessäni osoittautui olevan ranskalainen koomisen oopperan laulu 1700-luvun lopulta eli käyttökelpoinen tarinaan.

Komentaja Browning on saanut sukunimensä luokkakaveriltani, joka oli Attleboro High Schoolin uimajoukkueen kapteeni. Maurice Degas'n sukunimen lainasin elokuvasta Papillon, jossa Dustin Hoffman esitti väärennöksistä saarelle tuomittua Degas'ta. Eräs Napoleonin kirjassa käyttämä sukunimi, Klimowski, on eräältä puolalaiselta papilta, joka toimi Suomessa Helsingissä sijaitsevan Pyhän Henrikin Seurakunnan alaisuudessa ja muun muassa piti katolisia messuja Järvenpään Ortodoksikirkossa. Ekumeniaa se.

Belvèyre, Hervouet ja Bassargette olivat mukavia kollegoita työnantajani Ranskan toimistolla, niinpä halusin heidän nimensä kirjaani. Hubert Cressonin sukunimen lainasin Ranskan ensimmäiseltä naispääministeriltä Edith Cressonilta. Will Hunterin nimi tulee historioitsija Will Durantilta sekä Star Trekin pilottijaksossa kapteeni Christopher Pikeä esittäneeltä Jeffrey Hunterilta. Zechariah 'Zeke' Langdonin 'Zeke' tulee Elä ja anna toisten kuolla -Bond elokuvan venekuskista, joka yrittää pysäyttää Bondin. Sukunimi Langdon tulee mykkäelokuvanäyttelijä Harry Langdonista. Napoleonin Amerikassa aluksi käyttämä nimi Jacques-Yves Muiron tulee meritutkija Jacques-Yves Cousteau'sta sekä upseeri Jean-Baptiste Muiron'ista. Kerrotaan, että Arcole-sillan taistelussa Muiron olisi kehollaan suojannut Napoleonia ja näin pelastanut hänen henkensä. Upseeri Muiron itse kuoli ko. taistelussa. Napoleon nimesi yhden Italiasta sotasaaliiksi saadun fregatin Muiron'iksi. Napoleonin kerrotaan käyttäneen nimeä yhtenä salanimistään, joten laitoin hänet käyttämään sitä myös Amerikassa.

Marc-Antoine Sabourin -henkilön etunimi tulee säveltäjä Marc-Antoine Charpentier'stä ja sukunimi amerikkalaislukion luokkakaveriltani. Gaston Peronnet'n etunimi tulee Niilo Pielisen ranskankielisestä nimestä Gaston Lagaffe ja sukunimi eräältä ranskalaiselta ystävältä. Istvan Miklos Ròzsa on osaksi lainattu unkarilais-amerikkalaiselta säveltäjältä Miklos Ròzsalta, joka sävelsi musiikin elokuvaan Ben-Hur.

Dietmar Walchan sukunimen lainasin Helmut Walchalta, sokealta urkurilta. Marybeth Moriarty oli englannin opettajani Attleboro High Schoolissa. Huippuopettaja! Kapteeni Smithin sukunimen lainasin Titanicin kapteenilta E.J. Smithiltä. Harold Sheppardin etunimi tulee mykkäelokuvanäyttelijä Harold Lloydistä ja sukunimi erään amerikkalaisen ilmavoimien tukikohdan nimestä, jossa ystäväni oli armeijan palveluksessa. Mick Swigertin sukunimi tulee Apollo 13 -lennon komentomoduulin ohjaajasta Jack Swigertista.

Muuta

Kirjani on vaihtoehtohistorian alaan kuuluva kerronnallinen teos. Ei mikään historian oppikirja, vaan tarina joka sijoittuu mahdollisimman todenmukaiseen hetkeen menneessä ajassa. Kirjassa on melkoinen määrä oikeata Napoleoniin liittyvää tietoa, jonka Napoleonia tutkineet varmasti huomaavat. Mikäli tekstiin on kuitenkin jäänyt asiavirheitä, otan palautteen mielelläni vastaan ja korjaan ne seuraavassa painoksessa.

Minun ja kustantajan käyttämät eri tekstinkäsittelyohjelmat eivät toimineet hyvin yhteen, joten jouduimme tarkistamaan jo tehdyt korjaukset ja käymään kirjan läpi pilkku tasolla. Tästä kiireestä johtuen tekstin Amerikan osuuteen jäi kohtia, joita aion korjata kirjan seuraavassa painoksessa.

Kirjaa tulee jatkoa arviolta syksyllä 2016 tai keväällä 2017. Mitä kirjan jatkossa seuraa se jääköön vielä pimentoon. Suuret suunnitelmat odottavat Napoleonia.