Ismeistä ja mielipiteiden vaientamisesta

Jotkut ovat huolissaan ääriajattelusta Perussuomalaisissa. Sitähän puolue on nimenomaan pyrkinytkin suitsimaan ja sulkenut joitakin henkilöitä listoiltaan. Perussuomalaiset perustivat uuden nuorisojärjestönkin. Yhtä lailla olisin huolissani äärilaidalle menevästä vihervasemmistolaisesta ajattelusta.

Viime sodan aikaan maata puolustivat kansalaiset joka laidalta. Ristiriitaista kyllä, monia kommunisteja oli vankeuden myötä turvassa sodalta ja käyttivät vankeusaikaansa ideologiansa opettamiseen vankitovereilleen. Sillä välin toiset taistelivat ja kaatuivat rintamalla tai raatoivat muuten sotaponnistuksissa. Sodan jälkeen punaiset pääsivät viemään ideologiaansa yhteiskuntaan, ihan ministeripaikoille asti, valtasivat Valtiollisen poliisin, Yleisradion jne. Poliittiset vastustajat pelattiin pois 'fasistikortilla' tai jos se ei auttanut, niin sitten Neuvostoliitosta tuli sopivasti huolta asiasta.

Mitä jos punaiset olisivat päässeet lopullisesti niskan päälle? Olisivat vetäneet Suomen samaan sotkuun kuin mihin Itä-Euroopan maat joutuivat sodan jälkeen ja josta vasta 1990-luvulla pääsivät irti. Kommunismin ies kesti kymmeniä vuosia ja niin monelta menivät elämänsä parhaat vuodet hukkaan tai menehtyivät ideologian kynsissä.

Taistolaisuus 1970-luvulla räyhäsi ja meuhkasi Suomessa. Onneksi se jäi hetkelliseksi ilmiöksi. Luulisi nyt entisiä taistolaisia hävettävän miten ovat toisia leimanneet ja pitäneet meteliä silmälaput omilla silmillään.

Entä nykyään? Olen huolissani, että polarisoituminen jälleen jakaa kansaa, nyt jakolinjoja ovat esim. liberalismi vs. konservatismi sekä isot kasvukeskukset vs. kurjistuva muu Suomi. Median pitäisi olla puolueetonta, mutta niin vain liberaalit teemat saavat enemmän näkyvyyttä hyvässä valossa, toisin kuin ei-liberaalit teemat. Sosiaalisessa mediassa postaukset nopeasti kärjistyvät vaientamaan ei-liberaaleja toisinajattelijoita. Tällainen jakautuminen heikentää kansakuntaa. Itsensä kanssa riitelevä talo ei pysy pystyssä.

Mikäli jokin ulkoinen tai sisäinen uhka koettelisi Suomea, löytyiskö yhtenäisyyttä isänmaan puolustamiseen? Ennen oli 'Koti, Uskonto ja Isänmaa'. Tilalle ovat tulleet 'Yksilöllisyys, Itse rakennettu arvomaailma ja Maailmankansalaisuus'. Kantavatko nämä tiukan paikan tullen? Löytyykö saman köyden vetämisen meininkiä?

Milloin silmälaput putoavat liberaalien silmiltä, vai, pelottava ajatus, putoavatko koskaan? Koska liberaalit huomaavat, että heidän härkäpäinen into olla mukana isoissa pöydissä haalimassa Suomelle vastuita, jotka heikentävät Suomen talouden pohjaa niin että tavallinen kansalainen on syystä huolissaan omasta ja lapsiensa tulevaisuudesta? Ovatko korusanat muilta niin tärkeitä, että oman kansan kurjistuvat olot eivät merkkaa mitään? Onko oman liberaalin agendan eteenpäin vienti niin tärkeätä, että pitää ajaa perinteisemmin ajattelevat nurkkaan?

31.5.2021 Jan-Henrik Merihonka

P.S. VÄlillä tulee positiivisia yllätyksiä. Vuonna 2015 ruotsalainen kolumnisti Ann-Charlotte Marteus rehellisesti tarkasteli omaa toimintaansa ja kiteytti mielenkiintoisesti: 'Åsiktskorridoren har samma magiska egenskaper som Doctor Whos Tardis: När man är inne i dess värme verkar den oändligt stor; lika stor som Sanningen.' Eli kuin Doctor Who -sarjan Tardis-koppi joka näyttää ulospäin pieneltä, mutta on sisältä päin katsoen iso. Tämä oli mainio vertaus ajatteluun, joka pyrkii ajamaan toisinajattelivat marginaaliin. Kannattaa lukea miten ajattelu muuttuu kun silmälaput putoavat silmiltä:

Ann-Charlotte Marteus: Det är jag som är asiktskorridoren (Expressenissä julkaistu)

Jari Lindroos: Ann-Charlotte Marteus tuli kaapista ulos

P.P.S. Jos kiinnostaa miten käy kun yhden laidan ääriajattelu pääsee niskan päälle, niin voi lukea kirjan Stéphane Courtois: Kommunismin musta kirja. Kirjassa tuodaan esille kuinka paljon tuhoa kommunismi on saanut aikaan. Natsien valta sentään päättyi jo vuonna 1945, kun taas kommunismi jatkoi matkaansa. Mitähän Karl Marx sanoisi ideologiansa aikaansaannoksista 1900-luvulla? Kun totaalinen valta ilman vastuuta päätyy vääriin käsiin, tulee pahaa jälkeä. Kommunismi tuhosi tai pilasi kymmenien miljoonien ihmisten elämän.

(c) 31.5.2021 Jan-Henrik Merihonka