Merihonka Logbook

Menneet viisi vuotta ovat olleet raskaita isän menehtymisen ja hänen jäämistönsä hoitamisen, sekä oman avosydänleikkauksen ja siitä toipumisen myötä. Läppäkorjauksen myötä elän jatkoaikaa. Nyt on jälleen viriämässä uusi luovan kirjoituksen vaihe. Napoleon-kirjan lisäksi kirjaholvistani (muistitikku...) löytyy tarina-aihioita, yksi jo kirjoitettu novelli sekä 160-sivuinen kirjan luonnos . Siinä onkin puuhaa päivätyön ja perhe-elämän ohella tehtäväksi :)

Seuraavat 12 kk olikin eriasteista toipumista. Joka kuukausi tuli lisää asioita, joita sain tehdä. Itse yllätyin eniten siitä, että vain 2,5 vk leikkauksen jälkeen en enää tarvinnut särkylääkettä vaikka rintalastan luutuminen oli vielä kesken. Olo oli hyvä, kiertoliikkeet toki tuntui rinnassa.

Parikymmentä vuotta sitten tämä olisi automaattisesti merkinnyt keinoläppää ja hyytymisenestolääkkeen syömistä lopun ikää. Leikkaava kirurgi oli Pirjolle sanonut, että olihan se läppä aika rispaantunut, mutta sai siitä vielä tehtyä toimivan. Eli tällä hetkellä en tarvitse mitään lääkitystä sydämelle. Hienoa, että Taivaan Isä on lääkäreitä siunannut tällaisella osaamisella. Nykyään joitain läppäkorjauksia tehdään jopa sydämen toimiessa. Aikamoista! Nyt olen lopun ikääni vetoketjumies eli rintalasta merkitty leikkuuarvella.

Viime kesänä ajoin taas pyörällä ja moottorisahalla pätkin puita. Hikisin homma oli kun lainatraktorin halkaisuruuvilla haloin isoja männystä sahattuja lohkoja. Ensin puoliksi, sitten taas puoliksi. Yhdestä mötikästä tuli 16 pienempää. Pöllien kanssa touhutessa ei puuskuttanut, eikä tuntunut rinnassa yhtään. Käsistä vain loppuivat voimat päivät päätteeksi, kun ei tuollaista työtä jatkuvasti tee :)

Keväällä kammio oli palautunut normaalimittoihin, mutta eteisvärinä vielä jatkui. Kävin rytmin siirrossa. Ekalla kerralla ei vielä korjaantunut eli uusi mäkilähtö. Sen jälkeen sinusrytmi palasi.

Kuulemma täysin 100% tila ei palaudu, mutta ennen leikkausta olin kyllä kaukana sadasta prosentista :D Jatkoajalla tässä eletään joka tapauksessa.

Jani

Useamman vuoden ajan seurattu läpän vuoto sekä kammion laajentuma on nyt edennyt tilaan, jossa eteisvärinä on koko ajan päällä, eikä rytminsiirtokaan muuttanut tilannetta, joten läpän korjaus on nyt edessä. Se tehdään avosydänleikkauksella, joten konepelti on auki ja sydän pysähdyksissä loppukesästä (leikkausaika siirtyi keväältä loppukesälle). Näin ollen kampanjoin kuntavaaleissa vointini mukaan. Pyrin tulemaan torille ja ehdokastilaisuuksiin juttelemaan, joten nähdään siellä tai vaikka kaupan kassajonossa :) Leikkauksesta toipumisen jälkeen (loppusyksystä) olen taas voimissani ja valmis ajattelemaan Jämsän asioita.

Jokunen vuosi taaksepäin minun piti mennä Auliksen olympialaisiin juoksemaan sata metriä isien sarjassa. Pari päivää ennen kisoja tuli rintakipua, joka ei sitten ottanut lieventyäkseen. Kävin sairaalalla tutkimuksissa. Totesivat ettei ole sydänkohtaus, vaan lihaskramppia, mutta sydämestä kuuluu systolinen sivuääni. Passittivat sitten sydänultraan, jossa todettiin, että mitraaliläppä ei mennyt kunnolla kiinni. Tilaa alettiin seurata.

Hyvä, etten mennyt siihen juoksukilpailuun. Olisi saattanut mies hyytyä matkalle.