Jukka Tamminen (1948-2015) in memoriam

Tiiviin vaalirupeaman jälkeen oli tarkoitus viettää levollinen ulkoiluviikko perheeni ja vanhempieni kanssa Kainuun maisemissa. Tähän tuli järisyttävä muutos, kun isäni menehtyi vaalipäivänä 19.4.2015 vakavaan sydänkohtaukseen. Saatoin isäni hautaustoimiston autolle ja hän lähti säilytykseen sairaalan kappeliin ja 10 minuuttia ennen ennakkoäänten julkistusta minä kävelin majapaikkaamme perheeni ja äitini luo. Ei siinä innostanut ennakkoäänten tuloksia seurata kun yksi meistä oli niin äkillisesti reväisty keskuudestamme. Muutaman päivän vietimme Kainuussa, koska pikkumies halusi käydä kylpylässä ja halusimme kulkea myös perinteisen patikkaretkemme. Ei mikään kuitenkaan tuntunut samalta. Miten olisikaan voinut.

Olin ajatellut tämän aiotun lepoviikon jälkeen kirjoittaa seuraavaa kirjaani muutaman viikon ajan ja keskittyä tarinaan. Luovan kirjoituksen prosessia ei kuitenkaan tue hautajaisjärjestelyt, perukirjan teko, vuokrakesämökin tyhjennys, pikkumökin purku, siirto ja rakennus uuteen paikkaan sekä isän yrityksen alasajo. Samalla piti tehdä omia töitä ja elää lapsiperheen arkea.

Eli kuluneet vuodet ovat olleet vähittäistä toipumista tärkeän ihmisen menetyksestä. Olen kiitollinen isälleni kaikesta, mitä hän teki hyväkseni silloinkin kun teininä en sitä osannut mitenkään arvostaa. Onneksi myöhemmin meistä tuli hyvät kaverit ja isäni soitti minulle vähintään kerran päivässä, vaikkei ollut sen kummempaa asiaakaan :)

Hengellisistä asioistakin puhuimme silloin tällöin, mutta hän oli kovin omapäinen niin kuin ikäisensä suomalainen mies nyt saattaa olla, enkä tiedä missä sielun tilassa hän lähti viimeiselle matkalleen. Jälleennäkemisen toivossa häntä muistelen.

Pieni suuri mies Jämsästä

Isäni Jukka Tamminen oli melkoinen, monitaitoinen persoona, josta harva ihminen saattoi olla pitämättä. Hän rakensi kouluaikoinaan veneen, ajeli sillä pitkin Päijännettä, nukkui välillä veneessä ja heräsi kun vene lipui johonkin rantaan kolahtaen kevyesti kiveen. Vuosikymmenten aikana hän oli perustamassa Jämsän Urheilusukeltajia, hankki A2-lentolupakirjan, ajoi rata-autokilpailuja, matkusti paljon, kävi kalaretkillä Lapissa, lauloi paljon itse, ryhmässä tai karaokessa, eli täyttä elämää turhia murehtimatta ja lopulta lähti saappaat jalassa kuten oli toivonutkin. Olisin vain toivonut pikkumiehelle ja vaarille vielä monia vuosia yhteisten puuhien kera.

Eräs mukava ajatus häneltä oli käydä pikkumiehen kanssa (mummi myös mukana) katsomassa Pegasos-Zeppeliiniä kun se teki lentoja Jämijärvellä muutama vuosi sitten. Kumpikin kuvasi ilmalaivaa ja samalla sattumalta kuvasivat myös sen keltaisen lentokoneen, joka pari vuotta myöhemmin tippui alas vieden monta ihmistä mukanaan.

Isäni tykkäsi myös tehdä yllätyksiä. Kun he olivat työelämässä Hyvinkäällä, isäni soitti minulle juuri ennen joulua, että lähti tulemaan Tampereelle, jossa silloin asuimme. Hän nouti pikkumiehen ja ajoi heidän asunnolleen Hyvinkäälle. Pikkumies sitten painoi mummilan ovikelloa vaarin ollessa sivussa näkymättömissä. Mummi avasi oven ja hämmästyi, että mistäs sinä siihen tulit. Ajoin seuraavana päivänä Pirjon kanssa heidän luokseen joulua viettämään.

Vuoden 1982 jouluna toivoin tiettyä Tekniikka-legoautoa joululahjaksi. Äitini sanoi, että se on turhan kallis. Minua harmitti tietysti, mutta minkä sille saattoi. Isäni tuli kerran harmaan laatikon kanssa kotiin, vei sen vaatehuoneen hyllylle piiloon ja sanoi, että siinä on yleiskone äidilleni. Jouluaattona lahjoja jakaessani kannoin laatikon äidille ja odotin, mitä hän sanoo yleiskoneesta. Hän totesi, että laatikko onkin minulle. Vähänkö olin hämmästynyt ja vielä enemmän kun laatikosta löytyikin juuri se legoauto, jota olin toivonut. Olisi kyllä pitänyt epäillä sitä laatikon keveyttä, että siellä muka joku yleiskone... Eli isäni sai minut huijattua 6-0 tämän joululahjan suhteen :)

Lisään tänne kuvia ja muita muistikuvia kun ehdin skannata vanhoja kuvia ja kerätä uudempia.